Search
  • toniharkonenphoto

Ensiblogauksen huumaava suudelma


Aika vetävä otsikko, eiks vaan?



On esikoisblogauksen aika, kun tätäkin asiaa mielestäni blokannut jo ties kuinka kauan. Luojan kiitos en aloittanut joskus kymmenisen vuotta sitten kun silloisella agendalla tämäkin asia oli. Siinä on ollut kohdallani tietty siunaus kun asioilla taipumus jäädä puolitiehen ja vakaiksi aikomuksiksi. Toisekseen, aina aiemmin, kun olen ollut melkein julkaisemassa blogia, sen kärki on ollut ainoastaan oman pahan olon purkaminen. Ei sillä, etteikö se myös sitäkin tällä hetkellä olisi, mutta kenties hieman tarkemmin pureskeltuna ja turhaa vitutusta muille, mutta ennenkaikkea itselle, aiheuttamatta. No, vähän pitää aina vituttaa. Niinkuin vähän pitää olla aina paskaa housussa.


Täytynee tehdä jonnekin tänne sivuille myös sellainen luku-ohje, kenties jatkoakin saaville tuotoksille. Ensinnäkin, kyse on siis vain ja ainoastaan omista mielipiteistä ja näitä mielipiteitä minulla on oikeus ja velvollisuuskin aika ajoin tarkastella ja muuttaa paremman tiedon ilmaantuessa. Toisekseen, en halua dialogia. Tai haluan, mutta vain valikoitujen ryhmien tai henkilöitten kanssa. Intternetin atk on täynnä vänkääjiä, ja sellaisten kanssa peistä taittakoon vinoon ne, kenellä siihen on enemmän henkistä kapisiteettia ja masokistista luonteenlaatua. Voit olla hyvinkin eri mieltä useastakin asiasta kanssani, ja hyvä niin. Kivat sulle ja kirjoita vaikka blogi. Todennäköisenä tulevana maailmanvaltiaana minun lienee pieni pakko alistua myös kriittiselle dialogille, mutta se on sen ajan murhe se. Yksityishenkilönä minun ei onnekseni tarvitse.


Tämä alusta tulee kenties myös muuttumaan ja olemaan enemmänkin valokuva-päiväkirja-tyyppinen ratkaisu. Ehkä. Tämä oli tässä kotisivuohjelmassa eka, missä luki blog, joten kokeillaan tällä. Maksulliset tai mainoksilla olevat alustat ovat ainakin tällä hetkellä joitakin muita varten. Tämä ei tarkoita, etteikö perseeni olisi myynnissä, ja yllättävän huokeasti jopa, vaan että täysin riippumatton kirjoittelu on itselleni tärkeämpi tällä hetkellä. Lisäksi koen tämän, niinkuin suurimman osan kuvaamisestakin tällä hetkellä omaksi harrastukseksi, minulle annetuiksi lahjoiksi jotka kuuluu jakaa eteenpäin. Sitäpaitsi, maailma on väärällään loistavia oikeasti jostakin asiasta olevia kirjoitelmia, että minulla niihin ei ole mitään uutta annettavaa.


Huomattavaa on myös, että täällä mahdollisesti ajattelemani ajatukset eivät ole omiani, vaan jo moneen kertaan viisaampien pohtimia jutskia, jotka omat filtteröinnit suodattaa sitten tiettyyn muotoon. Moneenkaan asiaan ei Sokrateen jälkeen mitään uutta ole tullut, ainoastaan päivitystä ajan kuvaan sopivammaksi. Lukusuosituksia pyrin antamaan, mikäli muistan.




Väliin aina joku kiva kuva. Tässä mustavalkoinen otos Sipoon Nikkilän raitilta jonkun vuoden takaa. Tuota raittia oli hyvä paljasjaloin läpsytellä tuolloin. Josko saman liikuntomuodon taas tulevana suvena ottaisi käytäntöön. Hämmästyttävää kyllä, siinä ei kipeydy alkuun päästyä paikat laisinkaan. Kenties sitten suvempana tästäkin aiheesta enemmän. Suurin syy nyt parin vuoden sykettä nostavan kuntoilun välttämiseen on ollut sen lähes poikkeuksetta aiheuttama paniikkihäiriökohtaus, jota olen nyt saanut ystävien avulla siedätettyä koko ajan parempaan suuntaan. Kohta jopa juoksuaskelia. Mutta isojenkin mäkien päälle kuolematta pääsyt rämpimään. Sekin aihe lienee oman postauksensa arvoinen sitten tuonnenpana.


Olkoon tämä ensikosketus tähänkin maailmaan tällä tavalla näin kevyt ja lyhyehkö. Jutut ei tästä parane, sen voin luvata, mutta uusia muotoja ja sanankäänteitä tulee varmasti piuhoitusten päässä uudelleen kytkeytyessä. Parannusehdotuksia ja mielipiteitä kysyn muutamilta aiheista älyäviltä arvostamiltani henkilöiltä, mutta muutoin tällä hetkellä tämän ei ole tarkoitus herättää muuta kuin halun minussa itsessäni jakaa aikaisempia facebook-ajatelmia kenties hieman enemmän pohditussa muodossa.


Ja ei me samassa veneessä olla kaikki vaikka samalla järvellä soudellaankin. Opetellaan kunniottamaan kanssasoutelijoita silleen että järveä riittää kaikille kyntää.



Niin ja se lukusuositus, ikiklassikot itselle alkuun. Ota nämä haltuun, näistä olen saanut paljon itselle. Dalai Llama: Myötätunto ja Esko Valtaoja: Kotona Maailmankaikkeudessa.

Sitä tämän hetkistä tärkeintä kirjaa ei tartte täällä minun mainostella, mutta tietäjät tietää ja niin eespäin.



Pelon vastakohta on Rakkaus, eli piis ja lovee.





109 views