Search
  • toniharkonenphoto

Myydään kitara!

Moni on aivan ymmärrettävästi huolissaan omasta ja rakkaitten terveydestä. Tää on ehkä vähän spoileri, mutta lopputulos loppupeleissä on kaikilla sama. Ennemmin tai myöhemmin. Pitäisikö meidän oppia elämään enemmän elämän hauraus ja ainutkertaisuus mielessämme? En tiedä, kenties.


Enemmän kuitenkin huolissaan näytetään olevan talouden näkymistä, niin omasta, kuin maailmankin. Eniten vaikuttavat olevan huolissaan ne, kenellä on kohtalaisen paljon maallista menetettävää. Jos kaikilta menee duunit, kämpät ja maksulliset lemmiskelykumppanit alta, mitäpä luulette, kokoonnummeko nätisti näreen juurelle kaiken menetettyämme kuolemaan nälkään? Eipä taida geneettinen koodimme moista sallia. Mutta surulliseksi minut saa, että olemme niin kiintyneitä tavaraan ja omaisuuteen. Niin olen minäkin, vaikka toisenmoisen kuvan mielelläni antaisin.

Olen yhtä, rahallisesti arvokkainta, kitaraani koittanut myydä jo tovin ja salaa toivon, että kukaan ei ostaisi. Ei ole yhtään mukava, jos joku ostaa sen. Harmittaa. Jotenkin sitä silti on vain selvinnyt aina ilman sitä puuttuvaa viittäsataa euroa. Päivä kerrallaan. Usein ihan ilman rahaakin. Yhteiskunta toistaiseksi huolehtinut ruokinnasta ja juoksevasta vedestä.


Talouden ja yhteiskunnan romahtamisen myötä sekin muuttuisi, mutta en usko, että haluat taistella siitä säilyketölkistä tällaisen kaverin kanssa, jolle on aivan se ja sama, lähteekö henki vai ei. Olen lisäksi pelannut lukemattomia tunteja Fallout-sarjaa, joten tiedän, miten post-apokalyptisessä maailmassa selviää. (Realismia hieman oppineena tiedän myös, että olisin jo ensimmäisellä viikolla syöttöpossuna jonkun juhlalounaspöydässä.)


Mutta siis miten vaikeaa on luopua milloin mistäkin ja näistä haluista en todellakaan ole vapaa. Siitä itsekkyyden määrästä olen omallakin kohdalla hieman enemmän kuin vain hieman pettynyt. Emme ole sen kummempia kuin virukset. Käytämme muita ja ympäristöämme vain levitäksemme ja saadaksemme enemmän.


Tätä tekstiä näpytellessä, noin reilut kymmenisen minuuttia, aliravitsemukseen kuoli sellaiset rapiat sata lasta tällä planeetalla. Balttiadrallaa 17.000 päivässä. En ole laskenut, mikä on koronan tahti kovimmillaan, mutta taitaa tällä hetkellä vielä alle tuon jäädä. Näin on ollut nälkäkuolemien kanssa jo hyvä tovi ennen tätä ja näin jatkuu tämänkin jälkeen. Toki meillä on nyt maailmanlaajuinen pandemia ja kriisi. Aliravitsemus on vain jotakin...no, tasan ei käy nallekarkit. Ne piirtää kellä on liituu.


Eli jos menetät kaiken nyt talouden sakatessa, niin sellaista se elämä on. Tasan ei käy nallekarkit. Mutta ei nalleilla ole huolen häivää, etteikö liituja piirtelyyn riitä. Niin paljon liituja, että ei ehdi jokaisella elon aikana piirtääkään. Ja ei se edes piirrä niillä, kerää vain.


On sinun uskontosi, uskomuksesi tai maailmankatsomuksesi mikä tahansa, toivon itsenikin vuoksi, että mikään niistä ei ole kuten ylös on kirjattu. Jännäpä se olisi uudelleen Bangladeshilaiseen slummiin tai Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan uudelleen syntyä. Tai sitten katsella kameleitten loikkimista neulansilmien läpi Pietarin vittuillessa portin takaa. Ei oo häävit meidän näkymät, jos jokin näistä paikkansa pitää. Ihan ei ole Nirvana seuraava steppi kellään meistä.


Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, että vuoden päästä luultavasti olemme kulutuksen saralla taas uusissa ennätyksissä. Koska jouduimme luopumaan niin monesta asiasta parin kuukauden karanteenin vuoksi. Vähän kuin alkoholisti pidettyään hampaat irvessä tipattoman tammikuun. Mikään ei muutu.


Niin, tuo Yamaha Revstar on siis edellen myynnissä. Uuden vastaavan hinta n. 1.200€, tämä lähtis viidellä huntilla. Lähes uutta vastaava kondis. Varat käytetään lyhentämättömänä ipanoitten sänkyihin ja opintojen maksuihin.

Haleja ja pusuja 😘

28 views